Ensimmäinen harjoittelu orpokodissa on nyt onnellisesti takana. Paljon tuli sielläkin koettua ja nähtyä. Ei voi uskoa, että näinkin lyhyessä ajassa pystyy näkemään niin paljon! Pidimme toisen terveydenhoitaja opiskelijan kanssa siellä eräänä päivänä pienen esitelmän hygieniasta opettajille. Esittelimme asian yksinkertaisesti ja selvitimme esimerkiksi miksi on tärkeää pestä käsiä saippualla ennen ruokailua sekä WC käynnin jälkeen. Asia ei ollut ilmeisesti ihan täysin tuttua, minkä pystyimme päättelemään jo siitä, ettei orpokodissa ollut edes käytössä saippuaa. Lapset pesevät kätensä toinen toisensa jälkeen samassa vesiastiassa. Myöskin eräs opettajista ihmetteli, mitä tuomamme saippua oikein on. Demonstroimme käsien pesun saippualla, jonka jälkeen eräs opettajista otti ja hieroi saippuaa käsiinsä.. toivottavasti meni huuhtelemaan!? Meille niin yksinkertaiset ja itsestäänselvät asiat eivät täällä aina ole.
Yhtenä päivänä munamieheksi(tuo kananmunia orpokotiin) kutsumamme mies vei meidät yksityiseen äitiyssairaalaan. Kiertelimme paikkoja ja johtajatar esitteli meille paikkoja. Tulimme synnytysosastolle, jossa makasi kaksi viimeisillään raskaana olevaa naista. Yhtäkkiä toinen heistä tarttui sairaanhoitajaa, joka esitteli meille paikkoja, käteen ja siinä samassa naista raahattiin synnyttämään toiseen huoneeseen. Eräs meistä pääsi todistamaan synnytystä. Niin ällistyttävää.. Siinä me muut odottelimme huoneen ulkopuolella, ihmisiä tuli ja meni ja vihdoin kuulimme myös onnelliset ensiparkaisut! Vähän aikaa lasta jouduttiin avustamaan ja tarkkailemaan hengityksessä. Sairaanhoitajan tullessa ulos huoneesta, hän kysyi, että kuka haluaa tulla seuraamaan keisarinleikkausta, sillä se oli juuri alkamassa toisessa huoneessa. Pääsimme yhdessä toisen opiskelijan kanssa katsomaan tilannetta. Itse toimenpide ei ollut niin rankka, mitä olin nähnyt viedeolta aiemmin, mutta vaikeinta oli se, kun pientä vastasyntynyttä jousuttiin elvyttämään. Sydän kyllä sykki, mutta hän ei hengittänyt ollenkaan. Melkein tunnin elvytyksen jälkeen hoitajat lopettivat ja antoivat lapsen lopulta vain "nukkua pois" sängyssään.. Sydän sykki edelleen, kun poistuimme huoneesta..
Pääsimme myös tutustumaan muutamaksi päiväksi Joyland Schooliin, joka on tarkoitettu kehitysvammaisille lapsille. Paikan johtaja oli aivan innoissaan, sillä juuri hoitajia hän on tarvinnut kouluun. Mutta niin hän oli sanonut myös aiemmin tulleille fysioterapiaopiskelijoille! :D Koulussa ei siis ole ainuttakaan kouluterkkaria tai muuta vastaavaa.. Jos lapset tulevat kipeiksi tai muuta sattuu, heidät kiikutetaan suoraan sairaalaan. Johtaja valmisteli meille oman vastaanoton, jossa voisimme sitten hoitaa esimerkiksi haavoja yms. Yritimme kertoa, että olemme opiskelijoita, eikä meidän taidot vielä aivan riitä kaikkeen. Kun sitten menimme uudestaan Joylandiin, siellä oli "siivottu" meille yksi parakeista, jossa ilmeisesti oli ennen ollut vastaanotto. Ei mikään maailman siistein paikka silti... torakoita juoksenteli pitkin ja poikin kaapeissa.. Kaapeista löytyi myös vanhentuneita lääkkeitä, instrumentteja, muita hoitotarvikkeita ja niitä torakoita, YÖK!! :D Hoida sitten potilaita niissä tiloissa!? No ensimmäisenä päivänä meille ei tullut muuta kuin pari oppilasta haavahoitoon. Haavat olivat niin pahoja, ettemme edes pystyneet tekemään juurikaan mitään. Puhdistimme haavoja puhdistusaineella ja laitoimme joko laastarin tai jonkinnäköisen taitoksen.Tiesimme, että ei auta yhden kerran hoito, mutta kuka niitä hoitoja jatkaisi. Seuraavana päivänä vastaanottomme täyttyi heti aamusta! Eniten oli haavoja, jotka olivat niin pahoja, syviä ja aukinaisia, ettemme juurikaan pystyneet tekemään mitään, muutakuin kehottamaan menemään lääkärille.. Täällä kynnys mennä lääkäriin on todella suuri. Tuskimpa kukaan heistä meni tai menee käymään sairaalassa. Eräs pikkupoika tuli opettajansa kanssa valittaen, että kielessä oli jotain valkoista ja, että imusolmukkeet olivat turvonneet. Poika oli todella kuuma. Löysimme kaapeista myös kuumemittarin, jossa oli Farenheitin asteikko! :D No mitattiinpa sillä sitten kuume ja kuumeisesti metsästämään, mitä ihmettä mittari näytti. Soittelimme tovereillemme ja opettajille. Opettajamme kertoi, että kuume oli todella kova, yli 40*C, jonka takia kehotimme lasta pistäytymään lääkärillä! Sillä mistä me tietäisimme, olisiko pojalla malaria, sikotauti, pusutauti tai tavallinen flunssa!? Olihan se mukavaa pitää omaa vastaanottoa, taitomme vaan eivät valitettavasti riittäneet.
Nyt vietämme vapaaviikkoa! Se alkoi perjantaina kivoissa merkeissä. Kävimme päivällisellä paikallisen opettajan, Olympian, luona. Niin kuin olen jo paljon hehkuttanut, Olympia on juoksija Kipchoge Keinon tytär! :D Aivan uskomaton ja mahtava tyyppi! Valmistettiin yhdessä hänen kodissaan kenialaista perinneruokaa; kokonaisia Tilapia-kaloja, ugalia, sukumawikia, chapattia ja jotain muuta vihreää kastiketta. Pääsimme itse tekemään ja auttamaan keittiössä! Aivan upeeta, nyt vaan sitten odottelemaan siellä Suomessa, että pääsen valmistamaan ihania kenialaisia ruokalajeja! ;) Aika paljon niihin kastikkeisiin käytetään tuoretta korianteria. Mutta chapatti(miten se sit kirjoitetaankaan..) on niin hyvää! Ihan tavallista valkosista jauhoista vedestä ja öljystä tehtyä leipää, joka paistetaan pannulla! Päivä oli todella ihana ja jatkoa oli vaan luvassa! Lähdimme pimeän jo tultua kohti hotelliamme paikallisella kulkuvälineellä, Matatulla, paku, johon mahtuu noin 11 ihmistä. Sillä ajelu on niin kivaa, auto on tupaten täynnä ja ylikin, musiikki soi täysillä ja vauhti on hurjaa! :D Istuttiin etupenkillä kuskin kanssa ja sain jopa vaihtaa vaihteita! ;D Ja ilta senkun parani edetessään! Hotellille päästyämme olimme osa niin innoissamme ja halusimme tanssia, joten otimme yhteyttä paikalliseen kaveriimme ja kysyimme, voisiko hän tulla kanssamme clubille. Yksin emme voisi täällä lähteä, emmekä edes tiedä paikkoja vielä niin hyvin. Onneksi ystävämme oli valmis lähtemään ja viemään meidät yhdelle paikallisista clubeista. Aluksi kyllä vähän jännitti, mitä tästä oikein tulisi.. Kaikki muut ihon väriltään tummia ja sitten me valkoiset... herätettiin kyllä niin paljon huomiota! Mutta kyllä siinä sitten pystyi vähän rentoutumaan ja tanssittiinkin ihan koko ajan, neljään asti aamulla! :D Aivan mahtavaa musiikkia ja ihmiset olivat todella mukavia! :) Musiikki oli lähestulkoon kokonaan paikallista kenialaista reaggeeta, josta en olis kuvitellutkaan tykkääväni niin paljon! Paras päivä siihen mennessä! <3
Launtaina menimme sitten pelaamaan jalkapalloa viereiselle kentälle. Mukaan tuli heti paljon paikallisia, olimme myös pyytäneet muutamia paikallisia tuttujamme. Oli todella mahtavaa päästä pelaamaan ja urheilemaan. Täällä kuumassa hiki virtaa! Pelattiin aika kauan, mutta peli päättyi siihen, kun Sari sai pallosta suoraan naamaan ja lasit menivät rikki ja tekivät pienen haavan luomeen. Siitä sitten ensiapua antamaan hotellille. Me jäimme vielä Arin kanssa vielä heittelemään, sillä tällä kertaa kenttä oli vapaana. Oli niin kiva päästä heittelemään, vaikka meillä olikin aika surkea pallo. Sovittiin, että ostetaan oikea koris ja oikea jalkkis, jotta pallo ei heti mene rusinaksi! :D
Sunnuntaiaamuna nokka suunnattiin kohti Masai Maraa! Matka Maraan kesti tovin ja kyyti oli melkoista! Tiet eivät todellakaan olleet missään parhaimmassa kukoistuksessaan.. ihme kyllä vaikka sielläkin turisteja käy paljon. Päästyämme majoituspaikkaamme, hajaannuimme telttoihimme ja siirryimme lähes heti lounaalle ja siitä Toyota Hiaceilla luonnonpuistoon. Näimme heti eläimiä. Miten ne oikeasti elävät vapaina itsenäisesti siellä?? Ja ne maisemat!! Aivan mahtavaa!! Olo oli kyllä niin ällikällä lyöty, ei sitä voinut uskoa todeksi. Näimme impaloita, Thompsonin gaselleja, seeproja, kirahveja, knuita, "topeja", leijonia, puhveleita, norsuja, villisikoja, strutseja... jne. :D Seuraavana aamuna näimme myös kun leijonaperhe söi seepraa! Ei voi uskoa todeksi, tällaisia juttuja on nähnyt vaan TV:ssä ja kirjoissa. Maanantaina kävimme myös tutustumassa Maasai kylään. Sisäänpäsymaksu oli n. 10€. Aluksi Maasai-soturit esittelivät meille tanssinsa, vaikuttavaa! Sitten pääsimme tutustumaan kylään, joka oli lehmänlannan peitossa! :D Myös naiset esittivät laulunsa meille.. aika turisti fiilis välillä tuli kyllä. Sitten he esittelivät meille talonsa, jotka ovat tehty lehmänlannasta, mudasta ja oksista! Ei millään vaan pysty oikeasti kuvittelemaan, että ihmiset asuvat oikeasti niissä! Me ihmiset ollaan kyllä niin erilaisia. Meidät toivotettiin tervettulleiksi mataliin majoihin, joissa oli myös yksi huone tarkoitettu pikkukarjalle. Siellä ne ihmiset asuivat sulassa sovussa eläinten kanssa! Talot olivat pienuudestaan huolimatta tilavia. Pimeässä oli vaikea erottaa mitään ja savukin kirveli silmiä.. "Olohuoneen" keskellä oli nuotio, jossa nainen keitti puuroa tai muuta soppaa. "Makuuhuoneessa" oli lehmäntaljoista tehty makuualusta. Ihmettelin kyllä sitä kovasti, kun tulin majaan, yhdellä miehellä oli vauva sylissään ja hän tarjosi sitä minulle ja sanoi, että ota, saat ilmaiseksi... Olin vähän ymmälläni, en sitten ottanut vauvaa! :D Sitten kun heimon johtajan poika oli esitellyt meille taloa, alkoi kaupanteko.. He alkoivat myymään meille korujansa, joita myydään joka paikassa. Tilanne oli vähän ärsyttävä.. Sitten vielä pihalle päästyämme menimme heidän torilleen, jossa he yrittivät myydä meille koruja ja muita turistitavaraa! Osa osti joitain koruja, päätin ostaa omani Kisumusta hieman halvemmalla! :D Tiistaina tarkoituksenamme oli ajaa luonnonpuiston läpi, mutta edellisöisen rankkasateen ja ukkosmyrskyjen takia tiet olivat velliä.. Ajeltuamme muutaman tunnin verran kuskit kuitenkin tekivät päätöksen, että jatketaan matkaa, koska tiet olivat jo ehtineet kuivua ainakin vähän. Kävimme katsomassa Masai joella virtahepoja, jotka ovat ISOJA! Näimme myös valtavia krokotiileja! HUI!! :D Jatkoimme matkaa puiston toiseen päähän, jossa maisemat olivat aivan uskomattomia ja eläimiä oli entistä enemmän, suurissa laumoissa! Niin mahtavaa, ettei voi kertoa. Eikä kuviin saa tallennettua sitä kauneutta! Kotimatka sujui kyllä niin hurjassa kyydissä, ettei toista! Parasta kyytiä ikinä, ei tartte heti mennä huvipuistoon Suomessa! :D Tiet todellakin olivat huonossa kunnossa, mutaisia ja kivisiä.. En yhtään ihmettele, miksi kuskit olisivat halunneet mennä toista kautta. Automme jäi vähintään 5-6 kertaa kiinni mutaan ja välillä pahastikin! Onneksi meitä oli kaksi autoa, toinen aina auttoi meitä! Toisaalta reissu oli niin uskomaton, unohtumaton, ikimuistoinen, tajunnanräjäyttävä.. jne..mutta toisaalta oli kiva tulla takas "kotiin" lämpimään suihkuun ja vessaan! :D
Nyt sitten vietetään vapaata viikkoa ja katsotaan mitä se tuo tullessaan. Salmiakkia ja ruisleipää on tosi kova ikävä!! :D Kuvia on tulossa!
Mahalaukku :D
